Booking.com vs. momondo: Näin varauskomissiot eroavat Euroopassa

Kun suomalainen varaa hotellin Booking.comin, Expedia-konsernin tai momondon kautta, majoitusliike maksaa jopa 15–30 prosenttia huoneen hinnasta alustalle. Korkeat komissiot vaikuttavat suoraan kuluttajan maksamaan loppuhintaan ja kaventavat hotellien katteita – erityisesti Pohjoismaissa, missä ketjujen neuvotteluvoima on heikompi.

Näin varausalustojen komissiojärjestelmä toimii

Suurimmat kansainväliset varausalustat, kuten Booking Holdings (Booking.com, Priceline, Kayak) ja Expedia Group (Expedia.com, Hotels.com, Trivago), toimivat pääosin komissiopohjaisella mallilla. Hotelli tai muu majoitusliike maksaa alustalle provision jokaisesta sen kautta tehdystä varauksesta. Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) on toistuvasti huomauttanut, että kuluttajalle komission osuutta ei aina eritellä selkeästi, vaikka se on kiinteä osa huonehintaa.

Komissioiden suuruus vaihtelee markkina-alueittain ja hotellin koon mukaan. Euroopan hotellialan kattojärjestön HOTRECin tuoreen selvityksen mukaan keskimääräinen komissio EU:n alueella on 15–20 prosenttia, mutta Pohjoismaissa ja erityisesti Suomessa se voi nousta 20–30 prosenttiin. Pienet itsenäiset hotellit maksavat tyypillisesti korkeampaa provisiota kuin suuret ketjut, joilla on neuvotteluvoimaa. Booking.comin sopimusehdot kieltävät usein hotellia tarjoamasta halvempaa hintaa omassa kanavassaan – tämä niin sanottu pariteettiehto on ollut Euroopan komission arvioitavana, ja se on lieventynyt monissa maissa.

Alustat perivät komission tyypillisesti vasta varauksen toteuduttua ja asiakkaan saavuttua paikalle. Jos varaus perutaan viime hetkellä eikä hotelli saa peruutusmaksua, alusta jää silti usein ilman komissiota. Tämä riski on hotellilla, ei alustalla. KKV on korostanut, että kuluttajan on syytä tarkistaa peruutusehdot ennen varauksen tekoa, koska ne vaikuttavat sekä hintaan että komission syntymiseen.

Jäsenhinnat ja etuohjelmat – kuka todella maksaa?

Booking.comin “Genius”-kanta-asiakasohjelma, Expedia Rewards ja Hotels.com Rewards lupaavat alennettuja jäsenhintoja tai yöpymiskrediittejä. Kuluttajalle ne vaikuttavat säästöltä, mutta hotellin näkökulmasta alennus syö jo ennestään pientä katetta. Kanta-asiakashinnat eivät yleensä alenna alustan omaa komissiota, vaan hotelli joutuu kattamaan alennuksen omasta osuudestaan.

Esimerkki: Jos hotellihuoneen normaalihinta Booking.comissa on 150 euroa ja hotellille jää komission (20 %) jälkeen 120 euroa, Genius-alennus (10 %) laskee asiakkaan maksamaksi hinnaksi 135 euroa. Hotelli saa yhä 120 euroa – mutta alustan komissio ei pienene, vaan hotelli joutuu itse kantamaan 15 euron alennuksen. Kuluttajaliitto on kritisoinut tätä läpinäkymättömäksi: kuluttaja uskoo saavansa alennuksen alustalta, mutta todellisuudessa sen maksaa majoitusliike.

Miten vertailusivustot, kuten momondo, tekevät rahaa?

Vertailusivustot kuten momondo (omistaa Booking Holdings) ja Trivago (omistaa Expedia Group) toimivat eri logiikalla kuin perinteiset varausalustat. Ne eivät itse ota vastaan varausta, vaan ohjaavat käyttäjän valitsemalle varaussivustolle. Niiden tulot perustuvat pääasiassa cost-per-click– (CPC) ja cost-per-acquisition-malleihin (CPA).

• CPC-malli (hinta per klikkaus): Hotelli tai varausalusta maksaa vertailusivustolle jokaisesta linkin klikkauksesta, riippumatta siitä, syntyykö varausta. Tyypillinen CPC-hinta on 0,10–0,50 euroa, mutta kilpailluilla markkinoilla se voi olla yli euron.
• CPA-malli (hinta per hankinta): Vertailusivusto saa provision vain, jos klikkaus johtaa toteutuneeseen varaukseen. Komissio on yleensä 5–10 prosenttia loppuhinnasta, selvästi vähemmän kuin Booking.comin komissio.
• Mainostulot: Hotellit ja varausalustat voivat maksaa vertailusivustolle näkyvämmästä sijoittelusta hakutuloksissa. Tämä mainonta on usein erotettu orgaanisista tuloksista, mutta kaikki vertailusivustot eivät tee tätä läpinäkyvästi.

Momondon ansaintamalli on siis kaksinkertainen: se saa joko CPC- tai CPA-tuloa ja lisäksi mainostuloja. EU:n digimarkkinasääntely (DMA) on kuitenkin edellyttänyt, että vertailusivustojen on esitettävä selkeästi, mitkä tulokset ovat mainostettuja. Traficom on Suomessa vastuussa digipalveluasetuksen valvonnasta.

Pohjoismainen vertailu: Suomi, Ruotsi ja Norja eroavat toisistaan

Pohjoismaissa hotellialan kilpailu on erilaista kuin Keski-Euroopassa. Suomessa majoitusmarkkinoita hallitsevat muutama suuri ketju (Sokos Hotels, Scandic, Lapland Hotels) ja lukuisat pienet perhehotellit. Suurten ketjujen neuvotteluvoima on kohtalainen, mutta pienet toimijat joutuvat usein hyväksymään korkeammat komissiot, koska niillä ei ole omaa varausjärjestelmää tai tunnettuutta.

Luvut perustuvat HOTRECin ja alan järjestöjen arvioihin vuosilta 2022–2024. Norjan matalampi komissio selittyy sillä, että ketjujen osuus on suurempi ja neuvotteluvoima vahvempi. Suomessa pienet hotellit maksavat keskimäärin 23–28 prosenttia, kun ketjut neuvottelevat itselleen 15–18 prosentin tason. Tilastokeskuksen mukaan ulkomaisten matkailijoiden yöpymiset Suomessa kasvoivat vuonna 2024, mikä on vahvistanut varausalustojen neuvotteluasemaa.

Kuluttajansuoja: mitä jokaisen matkailijan pitää tietää

Kun varaat hotellin varausalustan kautta, sopimuskumppanisi on usein alusta, ei hotelli. Tämä tarkoittaa, että ongelmatilanteissa – kuten peruutuksissa, ylibuukkauksessa tai huoneen laadussa – asiakaspalvelun ensisijainen vastuu on alustalla, ei majoitusliikkeellä. KKV on saanut valituksia erityisesti tilanteista, joissa alusta ei hyvitä maksua, vaikka hotelli on perunut varauksen.

Suomen laki (kuluttajansuojalaki 38/1978) ja oikeustapaukset ovat kuitenkin vahvistaneet, että kuluttajalla on oikeus saada rahansa takaisin, jos palvelua ei toimiteta. Finlexin kautta on löydettävissä useita ratkaisuja, joissa varausalusta on määrätty korvaamaan kuluttajalle hyvitys. Ongelmana on, että moni kuluttaja ei tiedä, kenen puoleen kääntyä – alustan vai hotellin. Asiantuntijat suosittelevat ottamaan ensisijaisesti yhteyttä alustan asiakaspalveluun ja vasta toissijaisesti hotelliin. Myös Kuluttajariitalautakunta käsittelee matkailua koskevia riitoja, mutta sen ratkaisut eivät ole sitovia.

Toinen keskeinen seikka on hintojen vertailu. KKV on kehottanut kuluttajia tarkistamaan hinnan hotellin omalta verkkosivulta ennen varauksen tekemistä, sillä vaikka pariteettiehdot ovat löyhentyneet, moni hotelli tarjoaa edullisemman hinnan suoravarauksena. Tämä koskee erityisesti ketjuhotelleja, mutta pienet hotellit eivät usein pysty kilpailemaan alustojen alennuksien kanssa.

Lähteet

• Kilpailu- ja kuluttajavirasto: Majoituksen varaus – ohjeita kuluttajalle
• Euroopan komissio: Pariteettiehdot ja verkkokaupan sääntely
• Kuluttajaliitto: Varausalustat matkailussa – hyödyt ja riskit
• Traficom: Digipalveluasetus ja verkkokauppa
• Finlex: Kuluttajansuojalaki (38/1978)